Kraniosakraaliterapia kallo (cranium) ja ristiluu (sacrum)  on lempeä hoitomuoto, jota käytetään tuki- ja liikuntaelimistön

rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkimiseen, hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn. 

Kraniosakraaliterapia juontaa juurensa osteopatiaan. Osteopatian kehittäjä oli yhdysvaltalainen lääkäri ja osteopaatti Andrew Taylor Still. Kraniosakraaliterapian suuntauksen kehittäjä on osteopaatti ja tohtori William  Sutherland.

Vaikka hoitomuodon nimi viittaa spesifiin alueeseen kehossa, kraniosakraaliterapiaa käytetään hoitona muihinkin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin.

​

 Kraniosakraalijärjestelmä muodostuu aivoista, selkäytimestä, aivo-selkäydinnesteestä sekä aivoja ja selkäydintä suojaavista kalvoista. Kalvojen kautta kontaktissa ovat myös luut, kallon luut, ristiluu ja koko kehon kalvojärjestelmä.

Kraniojärjestelmä on toiminnallinen kokonaisuus, joka tuottaa, kierrättää ja imeyttää aivo-selkäydinnestettä. Tämä neste mm. ympäröi ja huuhtelee aivoja ja se liikkuu selkäytimessä ja tämä liike aiheuttaa kraniorytmin.

Kraniosakraalirytmi on samalla tavalla fysiologinen rytmi kuin on esimerkiksi sydämen rytmi tai hengitys.

Kraniorytmiä kuuntelemalla etsitään kehon epätasapainotiloja tai tiukkoja alueita. Jos rytmi on estynyt, hidastunut tai muuttunut se voi johtaa kehon tai mielen häiriöihin. 

​

Kraniosakraalijärjestelmään vaikuttaminen on samalla yhteydessä keskushermostoon, sekä autonomiseen että ääreishermostoon.

Koska hermosto kontrolloi ja ohjaa kehon eri järjestelmiä, on hoidolla vaikutusta myös sisäelimiin, kudoksiin ja soluihin, jotka on kaikki ympäröity fascioilla,

​

Jokainen hoitokäynti vie syvemmälle hoitotasolle joten pitkään jatkuneissa toimintahäiriöissä sarjahoitosuositus.

 

 

​

​